sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Vakka kantensa löytää


Vaihteeksi puutoitä tai askareluja nämä varmaankin ennemmin ovat. Pidän kovasti vanhoista Riihimäen Karhu- ja Ilves-tölkeistä. Ovat tilavia ja nättejä säilyttää erinnäisiä asioita. Tölkkejä on alettu valmistaa 50-luvulla ja viimeiset yllätyksekseni on tehty 90-luvulla! Omani ovat suureltaosin mummoniaikaisia, joten vanhempaa tuotantoa. Ongelmana on vain että peltiset kannet ovat olleet ajansaatossa hukkuvaa (tai pahoin ruostuvaa) tavaraa.



Olikohan toissatalvena kun vintillä ronutessani huomasin veljeni ala-asteaikaisissa puutöissä kannun kannen. Se oli tehty kahdesta ympyrästä jotka oli ruuvvattu yhteen. Alempi ympyrä oli hieman pienempi kuin kannun suuaukko ja ylempi taas suurempi. Tajusin että samalla tekniikalla saan tehtyä kansia myös karhupurkkeihini.



Tovihan siinä vierähti ennenkuin ne valmiiksi saatiin. Kannet on tehty tuuman paksusta koivulankusta. Olisi saanut olla paksumpaakin mutta varastoista ei löytynyt. Reikäporalla, joka on halkaisijaltaan suurempi kuin purkin aukko saatiin pyörylät muotoonsa. Seuraavaksi tein yläjyrsimellä lipan, eli alapuoli kapeni niin että se mahtui purkin suun sisään. Jyrsin myös yläreunan hieman pyöreämmäksi.



Ja sitten alkoi se kaikista inhottavin vaihe, nimittäin hiominen, hiominen ja hiominen. Seuraavalla kerralla aion olla senverran viisaampi, että valitsen jo valmiiksi höylätyn lankun. Raakalautaa saa meinaan hetken jos toisen hinkata. Puuh sanon minä. Perfektionisti kun en myönnä olevani, olisi joku toinen saattanut hioa kansien alapintoja vielä enemmän.



Hirveän hiomisen jälkeen käsittelin kannet mehiläisvahalla. Valisin sen koska ajattelin sen olevan keittiökäytössä huoleton ei myrkyllinen valinta. No valitsen senkin toisella kertaa toisin. Nimittäin ei kestä vettä tuo pintakäsittely vaan jättää ikäviä täpliä (jotka saa kyllä uusintakäsittelyllä poistettua).

Kansien messinkiset nupit ovat vanhojen hevosvaunujen kärrypeiton kiinnitykseen käytettyjä. Sopiva oikein mainiosti porakoneen tekemään reikään ja viimeistelevät kyllä tyylin.



torstai 12. huhtikuuta 2018

Briochen pauloihin


Brioche on ollut suurta huutoa parisen vuotta neulemaailmassa. Vasta nyt antauduin mukaan tähän hullutukseen. Sopivaksi aloitusprojektiksi katsoin Soilen Krysanteemi-kämmekkäät. Tituleerataanko häntä vaikka suomen brioche-kuningattareksi?



Hyvinkirjoitetun ja selkeän ohjeen mukaan oli helppo lähteä uuden opetteluun. Paitsi että, huomasin neuloneeni aiemmin briochea yksivärisissä vauvantossuissa. En vain tuolloin ollut ymmärätänyt mitä olin tekemässä. Enkä nyt oikein ymmärrä miten yksivärinen brioche on järkevää. Mutta no, takaisin kämmekkäisiin. Näistä voi hyvin taitamaton aloitella. Tulee perusteet tutuiksi ja kavennuksia ja lisäyksiä on riittävä määrä kuitenkaan lannistamatta neulojaa.



Kaikki ne kavennukset eivät ehkä ihan täysin niinkuinpitää ole, mutta enpä jaksa vaivata yksityiskohdilla. Pari pahinta virhettä purin (lähinnä lisäyksiä meni mönkään) mutta, onhan se niin kurjaa touhua, että ihan kaikkia en jaksanut korjata.

Lankoina on varastoissa heilunut violetti Vuorelman Satakieli (valitettavasti jo lopetettu ihana lanka) sekä viimesyksyinen punasipulinkuorella värjätty tuntematon villalanka (pohjaväri muistaakseni harmaa). Olen ihan myyty tuohon punasipulin kuoresta tulevaan vihreään väriin. Sen mieletön loiste ei todellakaan välity näistä kuvista! Lisäksi näiden värien liitto on jotenkin kertakaikkisen upea. Varmasti jatkossa nähdään lisää neuleita tälläisellä värikombolla.


Seuraavaksi seuraa se antautuminen. Nimittäin eihän tuosta briochen heittämästä koukusta niinvain irrottauduta. Lähes heti perään pistin puikoille soilen toisenkin brioche ohjeen, nimittäin Lumimarja-huivi! Tämä on mieletön!


torstai 5. huhtikuuta 2018

Ajallaan ja silleen


Monena menneenä vuonna noin tammikuun ensimmäisellä viikolla on ollut ikävä villahousuja. Talvea on kestänyt sen viikon ja se siitä. Paitsi tänä vuonna on saatu nauttia kyllä melkein yltäkylläisesti talvesta. Olipa siis oivaa, että juuri tänävuonna päätin viimein tehdä ne villahousut itselleni. Aivan pahimmille pakkasille ne eivät tietenkään valmistuneet. Mutta luotetaan, että talvi tulee taas vuoden kuluttua.



Ihastuin housuihin näinkin huonon kuvan perusteella. Kuvitelkaa lehdessä oli kolme kuvaa ja jokainen tämä sama! Ja vielä mielestäni hyvin huono kuva, mutta ilmeisesti riittävä, kun lähdin toteutukseen. Toki selasin nettiä ensin ja löysin Patonsin sivuilta hieman paremman kuvan missä lapsi seisoo housut jalassaan. Oikeasti nykyään netti ja Ravelry on ihan mieletön juttu. Voit nähdä kymmeniä tai jopa satoja töitä yhdestä ohjeesta eri värivariaatioilla jne! Tekeekö hieman helpommaksi päätöksen miten ja mitä lähteä neuleita toteuttamaan! Aina se aseteltu ja ties vaikka nuppineuloin kiinnitelty kuvauskuva ei ole kokototuus mitä ohjeesta tulee!






Ohje on Kotiliesi käsityö 8/2015 lehdessä. Malli on lapselle, joten muokkailin silmukkamääriä vähän omanmieleni mukaan ja toista aikuisen leggariohjetta silmäillen, jotta sain sopivan koon. Aloitin neuleen lahkeista villasukkaan menevällä silmukkamäärällä ja luuppasin molemmat puntit kerralla. Lisäsin silmukoita tasaisesti ympäri punttia kerroksilla joissa ei ollut kirjoneuletta. En halunnut puolikkaita kuvioita sisäsivuille kummittelemaan, joten muuttelin hieman välisilmukoiden määrää jotta sain ne sijoittumaan kohtalaisen nätisti.


Punttien valmistuttua päättelin vähän silmukoita haaroista ja neuloin yläosan pyörönä valmiiksi. Ylös tein takakappaleelle pituutta lyhennetyin kerroksin ja lopuksi kuminauhakujan. Näin jälkeenpäin lyhennettyjä kerroksia olisi voinut tehdä myös hieman pepun alle, istuvuus olisi voinut olla hieman parempi. Mutta pelkäsin vaippapöksylookkia. Katsotaan mihin nämä käytössä venyvät. Ainakin ennen kuminauhakujaa tehdyt kierrokset venähtivät ihan huolella kastelussa. Yltävät vyötäröä korkeammallekkin...


Lankana on Dropsin Karisma ja valkoinen on itseasiassa purkulankaa siskoni villatakista (kiitos tästä!), jonka purin ja siloittelin uudelleenkäyttöön muutama vuosi sitten. Puikkokoko oli 3,5. Ehkäpä nilkassa olisi saanut olla enemmän simukoita ja vastaavasti yläosassa vähemmän tai ainakin tiukempi käsiala. Mutta kyllä näillä passaa mennä!



maanantai 19. maaliskuuta 2018

Peace



Tämä neule on ollut työnalla syksystä lähtien. Aloitin neuleen hihoista, sillä vaikka neuloin mallitilkun (Whoop rasti seinään!) olin hieman skeptinen millaiseksi käsiala neuleen edestessä muuttuu. Joten ajattelin, että hihassa on helpompi tehdä muutoksia. Usein alku on minulla tiiviimpää. Jatkossa kun lanka, puikot ja malli muuttuvat tutummiksi neulomiseen tulee vauhtia ja käsiala muuttuu.


Lisäksi päätin viimein harjoitella jo aiemmin hankkimani kultaseppä Sanni Lehtisen langankuljettimen käyttöä. Ristin hopeisen langankuljettimen "neulesormiraudaksi"  ja sitä voi käyttää myös ihan korunakin. Hihojen kanssa jaksoin tämän kanssa tärvätä, mutta sitten loppui kärsivällisyys. Monta vuotta neuloneena uuden tavan harjoittelu ei käykkään ihan kädenkäänteessä niin, että neulominen olisi edelleen joutuisaa. Lisäharjoitteita tarvitaan. Ehkäpä joku hieman paksumpi lanka ja vaikka sukka tai pipo sopisi harjoituskappaleeksi ennemmin.



Hihojen neulominen tuotti suurta tuskaa, neuleflow ei lähtenyt käyntiin sitten millään rannekkeen jälkeen. Ei löytynyt sopivia puikkoja, olivat joko liian lyhyet tai liukkaat ja silmukat tupasivat tipahtelemaan ja niiden poimiminen nän tiiviistä neuleesta ei sitten ollutkaan kovin helppoa tai mukavaa. Jälkikin oli rumaa. Pyöröpuikotkin olivat liian pitkät ja looppaaminen ei tuntunut toimivan. Sitten kun luulin taistelleeni hihat valmiiksi, huomasin kakksohihassa, kun piti aloittaa tähtikuviota, että pentele olin neulonut väärin. Jokaisesta sydänkuviosta puuttui yksi kerros, jolloin työ ei täsmännyt kuvioiden osalta kuten vaihtumakohdassa olisi kuulunut. Eikun purkuun ja uudestaan. Vartalo menikin sitten huomattavasti paremmalla flowlla eteenpäin. Tälläkertaa en steekannut mitään, vaan neuloin edestakaisin.


Vaikka mallissa on vaikka ja mitä kuviota. Ohjetta ei ole vaikea seurata, kuviot suurinpiirtein oppii kyllä, eikä kierroksella tarvitse kuin kerran tai kaksi vilkasita ohjetta. Paita on todella kivan näköinen ja teksisi mieli tehdä toinenkin villainen versio. Tai ainakin hyvin samantyyppinen. Olenkin silmäillyt pitkään Aesha paitaa ravelryssä, mutta ohjeen hankkiminen näyttää osoittautuvan liian vaikeaksi. Joten jos jollakulla on vinkata ohjeita tämäntyyliseen paitaan otetaan niitä ilolla vastaan!

Lanka: Drops Alpaca (valkoinen) -Novita Alpaca (ruskea)
Puikot: 2 2,25 ja 2,5 

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Matkaaja





Neulojalla tulee olla erilaisia neuleita aina eri tilanteisiin. Tämä on ihan nimensä mukaan ollut matkaneule (Viajante tarkoittaa matkaajaa). Kesällä on käyty ainakin Seinäjoen maatalousnäyttelyssä, syksyllä päästiin Hyvinkäälle maanrakennusmessuille ja tietysti kaikki kauppamatkat ja muut pikkureissut. (Kyllä kauppamatkamme 50km on pikkureissu.) Jos en aja niin neulon.


Matkaneule saa olla simppeli, kerkiää keskustella ja tsiigailla maisemia samalla, ilman että ohjetta täytyy kokoajan vilkuilla. Tämän neuleen kohdalla kyllä muutamat kavennukset tai lisäykset saattoivat unohtua. En jaksanut silmukkamerkkejä käyttää, hidastavat vain turhaa tahtia niiden siirtely. No eihän sitä aina huomaa milloin menee kyseisen toimenpiteen tarvitsevan kohdan yli. Mutta eipä se tässä nyt kauheasti haittaa.


Malli on todella mielenkiintoinen. Se on suppilo, jota voi käyttää ponchomaisesti pujahtamalla sen sisälle tai kaksinkertaisena kolmiomaisena huivina. Ohuesta langasta neulottua se ei  ole tönkkö edes kaksinkertaisena ja laskeutuu hyvin.


Mallin mielenkiintoiseen ideaan loppuukin sitten ohjeen seuraaminen. Muutin lähes kaikkea hieman. Ensimmäiseksi alussa tulisi neuloa ainaoikein kolmiohuivi. No minusta se oli perin tyhmää. En ole suuri ainaoikein neuleen ystävä, joten neuloin nurjat nurin niin sain sileän pinnan. Lisäykset tehtiin langankierto silmukalle- neulo takareunastaan tyylillä, mutta minusta ne olivat liian reikäisiä ja neuloin lisäykset alemmasta rivistä (M1L ja M1R). Periaatteessahan tämä on sama, mutta ilman langankiertoa reikä on pienempi.


Posottelin sitten menemään ja noin pulivälissä ensimmäistä kerää päätin kokeilla neulettani. Ja oho sehän oli pieni. Vaikutelma oli eteläisen uskontokunnan naistenvaatetus ja siihen en nyt pyrkinyt. Purin sitten tekeleen ja lisäsin reippaasti silmukoita kolmiohuiviini ennen putken aloittamista. Vielä viimeinen säätö, jonka tein oli pitsireunus jossa olisi pitänyt neuloa ssk (eli nosta kaksi silmukkaa ja neulo yhteen). En nyt yhtään ymmärtänyt tätä kun minulla silmukat olivat suoraa neulo-kaksi yhteen tyyliin, joten päätin vain neuloa "normaalisti". Oliko vika jälleen luetunymmärtämisessä en sitten tiedä.


Lankana oli Wetterhofin Veera, joka on kyllä todella ohutta. Kivasti se neuloitui. Saa nähdä miten se kestää käyttöä. Alkuun olin ostamassa Wetterhoffin silkki-villalankaa mutta punaisen sävy oli tässä oikeampi minulle, niin valinta tuli tehtyä sen perusteella. Nyt on kokopunainenkin huivi valikoimassa.

Lanka: Wetterhoff Veera
Puikot: 3,5 

tiistai 13. helmikuuta 2018

Överi on parempi



Jotkut neuleet ovat vain rakkautta ensisilmäyksellä. Huutavat, että tuo on niin minua. Niin kävi tämän kanssa, kun näin sen Neulovan nartun blogissa. Pian tilasinkin kirjan Vakker strikk til alle årstider (ja siis onhan täällä kaikkea muutakin mieletöntä neulottavaa) ja sitten vain lankoja miettimään. Tähän väliin tulisi mieletön stoori langoista, mutta jätetään se väliin ja keskitytään itse ihanaan neuleeseen.



Aloitin neuleen jo viime keväänä, kun langat tulivat, mutta kesän tullen se jäi tauolle. Taukoilu aiheutti pieniä pulmia neuletiheyteen. Alussa tein kolmosen puikoilla, sitten kuvio tuli tutuksi ja langan liukkaus ei enää häirinnyt. Sai ottaa isommat puikot. Tauon jälkeen niillä tulikin liian löperöä ja sai siirtyä taas pienempiin, kunnes neulontatuntuma taas palasi. Aika poukkoilu sanon minä.


Mietin pitkään neulonko tasona vai steekkaanko ja päädyin sitten johonkin näiden kahden välimuotoon. Takin etusauman tein steekkaamalla, joten alaosa on neulottu pyörönä ja yläosa sitten edestakaisin etu- ja takakappaleena. (Niin ja hihat pyörönä, ja yläosa edestakaisin) Ja kyllä taas jännitti se leikkaaminen! On tuo alpakka sen verran liukasta, että vaikka kuinka ompelin (koneella) siksakia sauman reunoihin, niin silti jäi pieni pelko purkaantumisesta. Jatkossa siis en aio alpakkaa steekata. Eikä se kirjoneule nurjalla nyt niin kamalaa ole, kaikkeen tottuu ja harjoittelu tekee mestarin.



Kirjontaa ja koristelua tähän kuului ihan kamalasti. Ja vaikka se on juurikin SE-JUTTU tässä neuleessa. Se ei ole minun vahvuusalueeni. Viimeistely vei siis aikaa. Vaikka täytyy sanoa, että kehityimpä tässäkin kovasti. Kukkien reunukset kirjoin (onkohan tämä nyt sitten se linnunsilmäpisto?), mutta suorat osuudet virkkasin. Näiden päälle vielä hieman paljettien ja helmien ompelua. Voisiko tämä olla jo vähän liikaa minullekkin? Ei kai. Överit on parempi kuin vajarit.


Olin valinnut värit täysin tietokoneen ruudun välityksellä ja kontrastivärit eivät sitten toimineetkaan kotona lankoja katsellessa. Otin uudet kontrastivärit jämälangoista ja tietysti siinä kävi niin etteivät ne riittäneet. Pientä metsästystä sai siis harrastaa ja lankavarastoihin taisi nyt kuitenkin tulla plussaa, alkuperäisen vähennysajatuksen sijaan.



Hupun hapsut tuottivat kovasti päänvaivaa. Google -translatorin kanssa ymmärsin kyllä mitä virkata, mutta joku viimeinen pointti ohjeesta jäi hämärän peittoon. Kyselin apua  norjan osaajilta, mutta ei auttanut. Lopulta (tämä olisi tietysti pitänyt tehdä ensimmäiseksi) laitoin viestiä neuleen suunnittelijalle ja sain videon siitä miten hapsut muodostuvat ja täytyy todeta, että empä olisi moista keksinyt itse tehdä.


Aikaa tämä vein, mutta hyvää kanaattaa odotuttaa.

Tästä tuli aika mieletön.


Ohje: Rosa på ball - Sidsel J Hoivik
Lanka: Takki (ruskea  350g puuteri 250g), Huppu (r.  350g p. 100g), Kynsikkäät (r. 50g) roosaa korosteväriä 100g ja kahta koristeväriä jämäkerien verran
Puikot: 3 ja 3,5
Koukku: 3

tiistai 30. tammikuuta 2018

Hip Hip


Alkuvuodesta osallistuin ensimmäistä kertaa kunnolla KAL-iin (eli KnitALong, neulotaan yhdessä samaa mallia). Kalin järjesti Missä Neuloimme Kerran blogin kirjoittaja Anna Johanna ja malli oli hänen suunnittelemansa Hiplee-pusero. Pusero ilmestyi jo syksyllä ja silloin ihailin neuletta, mutta kaikkien saataville se tuli vasta tammikuun alusta. Kalistelun innoittamana neuloin paidan myös ennätystahtia! Alle kuukaudessa!



Paita aloitetaan kauluksesta ja neulotaan alaspäin. Juju tulee lisäysten hieman erityylisestä asettelusta, mikä on kyllä aika onnistunut! Neule on kierrettyä joustinta. Allekirjoittaneelle se ei tuota ongelmia, mutta ilmeisesti ei ole ihan kaikkien suosikki. Minusta se on suorastaan järkyttävän addiktoivaa. Nimittäin päästyäni helmaosioon, jossa ei enää neulottukkaan kierrettyä joustinta meinasi aivan väkisin tulla sitä himpuran kierrettyä joustinta. Jouduin lähes joka kierroksella korjaamaan jokun pätkää väärinneulottuja silmukoita. Ja minä en ollut ainut jolla kävi näin. Ilmoitti eräs toinenkin, että jo toisessa työssäkin meinasi hänelle tulla kierrettyä joustinta!



Paita on todella mukavan mallinen. Sain jälleen isännältä kehuja hyvästä neuleesta. Tämä on jo toinen työ joka on hänenkin mieleensä. Ja kyllähän tätä passaa kehua. Kavennukset ja lisäykset ovat hyvin naisvartaloa imartelevia. Pingotuksessa hihat venähtivät hieman liikaa pituutta, mutta ei tuo haitanne. Lisäksi neuloin kauluksen samoilla 3,5 puikoilla, vaikka ohjeessa suositeltiinkin isompia. Eihän siitä sitten tullut  yhtä laskeutuvaa ja yritin pigotuksessa venytyksellä saada sitä hieman ei-niin-poolokaulukseksi. Varmaankin tästä johtuen niskan lyhennetyt kerrokset venähtivät hieman pituutta ja sinne muodotui pieni vekki.




Lankaankin sisältyy pienoinen tarina. Se on nimittäin aivan samaa lankaa, kuin mistä aikoinani neuloin ensimmäiset sukkani! Näin naamakirjan lankakirppiksellä kokonaisen pussin tätä lankaa myytävän. Koska se on hieman tweed tyyppistä (ja minulla on kauhea tweed villitys), ja koin pienen nostalgiahetken (ne ensimmäiset sukat) halusin kerät. Mutta pihkura joku oli jo ostamassa niitä. Laitoin kuitenkin jonoon nimeni ja eikös myyjä ilmoittanut että hänellä on toinen samanmoinen pussi lankaa! Kerrankin kannatti jonottaa! Lanka on siis Novita (Rondo) Nallea, jossa on pieniä erivärisiä nypysiä, joskaan ei se oikeata tweediä ole. Lankaa jäi vielä toisenkin paidan verran ja siihen minulla onkin jo suunnitelmat valmiina.
 

Lanka: Novita Nalle 440g
Puikot: 3,5 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...