keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Fleece gate ja sen seuraukset



Minä törmäsin talvella mikromuovi keskusteluihin. Ja koin pientä ahdistusta maailmantuhosta. Aihe ei ole aivan tuore, mutta minä törmäsin siihen vasta nyt. Pääpointti on se, että keinokuituisista vaatteista ja erityisesti fleecestä irtoaa pesun yhteydessä paljon pienenpieniä muovihiukkasia. Niin fleecehän on muovia!  Nämä hiukkaset sitten kulkevat vedenmukana luontoon, sillä ainakaan vielä vedenpuhistusprosessilla ei ole mahdollisuutta estää näiden hiukkasten pääsyä eteenpäin. Asiasta voit lukaista lisää vaikka täältä.


Sitten siihen ahdistuksen aiheeseen. Minulla on ollut vuosikausia aivan mahtavat fleece-olohousut, jotka tein ehkä joskus ylä-asteella. Niitä on käytetty ja pesty, varmaankin niin paljon, että enää niistä ei hiukkasia lähtisikään. Laitoin ne nyt kuitekin pois ja isännän kanssa sovimme, että enää ei fleeceä osteta, vaan pyritään löytämään korvaava mieluiten luonnonkuituinen tuote. Täysin tietysti keinokuitujenkaan käyttöä ei pysty lopettamaan, mutta mikäli on mahdollisuus valitaan vaihtoehto.
 

Tämä aiheuttikin ongelman; mistä uudet lököily housut? Kaivelin kangasvarastoani ja löysin Vanjasean puuvillaneuloksen. Neulos oli puoleensavetänyt minua viimevuoden käsityömessuilla niin, että ostin palan matkaan vaikken aivan tiennyt mitä sillä teen. Puuvillalla on tietysti omat ekologiset ongelmansa, mutta tämän kankaan kohdalla on yritetty ottaa huomioon myös näitä pointteja luomu ja GOTS-sertifikaatilla. Kaiken hyvän lisäksi kangas on valmistettu kotimaassa. Tämä kangas sai nyt muuttua olohousuiksi.


Kaava on MODA 10/2014-lehdestä. Ja oikein passeli olohousuihin. Malli on samalla sekä kapea että väljä niin käsittämättömältä kuin se kuulostaa. Taskut ovat oikeastaan vain näön vuoksi niin avara suu niissä on. Vyötäröresori on super korkea ja sen voi kääntääkkin kaksinkerroin tai lökötellä kunnolla yksinkertaisen resorin kanssa. Alkuperäinen malli oli tehty villaneuloksesta. Puuvillaversio onkin sopivan viileä näin kevääksi/kesäksi mutta ajattelin kyllä ommella sen merinovillaisenkin version talvea varten. Kunhan löydän kivan kuosin.


 

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Metsästäjätär



Katsottiin jo tovi sitten kotisohvalla isännän kanssa ilmeisesti kovastakin suosiosta nauttinutta Nälkäpelit-elokuvasarjaa. Olikohan ensimmäisessä vai toisessa osassa kun sarjan sankarittarella Katnissilla oli metsällä päällään keeppi (tai sen tapainen).  Ihastuin tuohon vaatekappaleeseen aika kovasti. Enkä ollut ainoa, sillä nopeasti googlettamalla löytyi useampikin tulkinta tästä vaikeasti nimettävästä kangaspalasta. Keeppi? poncho? liivi?.


Valikoin ohjeista LollyKnitsin version ja hieman muokkailin sitä mieleisemmäksi. Lanka on jo kertaalleen purettua 7-veljestä kolminkertaisena, sillä ohje on todella paksulle langalle. Tästä jäi hieman uupumaan esikuvan rouheus. Jos lankavalinto olisi ollut karkeampi tai tweedmäisempi, lopputulos olisi ollut ehkä vielä himpun parempi, mutta halusin vähentää lankavarastoja. 


Perusneuleena on kalanruoto eli herringbone. Neulepinta ei ollut minulle aiemmin tuttu, mutta käytännössä siis jatkuvaa yhteenneulomista. Youtube-videoista oli jälleen apua, kun harjottelin kuviota. Sileä kalanruotoneule yhdessä "sileän" langan kanssa antoi kuitenkin mielestäni liian simppelin neulepinnan ja mielenkiintoa lisätäkseni neuloin sitten parin kerroksen välein "väärinpäin" eli nurjia kerroksia oikealle.


Vaatekappale koostuu kahdesta kolmiosta, jotka ommellaan hieman limittäin päällekkäin yläosastaan ja lyhyen matkaa yhteen vartalo-osasta. Näin muodostuu kädenaukko. Tämän jälkeen poimin ja loin silmukat pääntielle. Pääntien reuna on virkattu ja vahvikkeena sisällä on käytetty pyöreää solumuovia vanhempieni talonprojektin työmaalta =) Varmaankin eksoottisin aines mitä vaatteessa olen tähänmennessä käyttänyt.

Yhtenä kevätpäivänä kokeiltuna tämä vaikuttaa oikein kätevältä. Lämmittää mutta ei liikaa!




Lanka: Novita 7-veljestä 3x
Puikot: 12



keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Jokainen päivä on ystävänpäivä



Oikeasti nämä olisi pitänyt kuvata vanhassa tyylikkäässä autossa, jossa on aivan jäätävän iso ohjauspyörä ja jalopuinen kojelauta. Tyylikkäät ajohanskat nämä meinaan. No ei löytynyt sellaista kuvausrekvisiittaa niin vedettiin pyhätakki päälle ja räpsittiin kuvat työhousut jalassa. Mutta ei ne kuvat mallia pahenna, se on suorastaan nerokas!


Nimittäin luontireunan silmukat muodostavat sydänkuvion (joten nyt saa luvan kanssa luoda ihan kunnolla tiukkaan!). Mitä tiukempi luontireuna sitä paremmin sydän pysyy kuosissaan, minulla toisessa hanskassa hieman jäi lörpöttämään sydän. Alussa venkoillaan sinne sun tänne, lyhennetyt kerrokset tulee olla hallinnassa tämän mallin kanssa! Ja sitten kuin varkain kämmenosa onkin valmis ja aloitetaan sormien neulominen, ihan perinteisesti tälläkertaa. Nopeaa ja hauskaa neulottavaa, ei pääse kyyllä kyllästymään (ennenkuin sormissa) kun jatkuvasti on jotain meneillään. Viimeiseksi neulotaan rannekeosa.


Muokkasin mallia vain niin, että jälkikäteen ompelin hieman sydämen kärjestä kiinni, jotta sain kauniimmin asettuvan sydämen kämmenselänpäälle. Tämä ehkä olisi ollut vältettävissä tiukemmalla aloituksella kuten yllä kerroin.




Lankana käytin jämälaatikkoon jäänyttä vuorelman Satakieltä, joka on ohut 100% villalanka, joten mitään superkestäviä näistä hanskoista ei tullut. Mutta mallikin on sellainen että ehkä niitä ei ihan jokapäivä käytetä. Jännäsin kokoajan että loppuuko se lanka kesken, vaikka punnitsin kerän ja totesin sen riittävän. Hyvin riittikin.





Lanka: Vuorelman Satakieli (valmistus lopetettu)
Puikot:2


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Olipa kerran virolainen kaulahuivi



Sen kerran kun äitini kävi virossa, osti hän sieltä paksun kirjoneulekaulahuivin. Huivi oli parimetriä pitkä ja parikymmentä senttiä leveä ja kaksinkerroin taitettu. Monta talvea sitä yritettiin käyttää, mutta oli liian paksu, eikä oikein taipunut kaulanympäri kätevästi käytettäväksi. Yritettiin sitä kerran jos toisenkin myydä kirpparilla euron hintalapulla, mutta kukaan ei tarttunut tarjoukseen.

Sitten sain ajatuksen yrittää ommella siitä jotain.



Aika tiukille meni kun kaavoja asettelin aukileikatulle huiville, mutta sain kuin sainkin sopivat palat puseroon leikattua. Kohdistuksista ei kyllä sitten puhuta yhtään mitään ja kauluskin on tehty kolmesta palasta. Pituutta olisi saanut kankaalla olla hieman enemmän mutta tähän oli tyydyttävä.

Sininen kangas tosiaan on pakanpää, jonka joskus ostin loppuunmyynnistä. Ei siitäkään jäänyt enää järkevänkokoista palaa jäljelle.


Työ on valmistunut hiljalleen, välillä on pidetty ihan kunnon tuumaustaukojakin. Kaikki reunat on huoliteltu kirpparilta löytämälläni villakantilla. Sitä on käytetty myös takin sisäpuolella saumanvarojen viimeistelyyn, sillä neuleen leikatut saumat vedin karskisti vain saumurilla huolitellen. Villakantti oli harsittava huolellisesti paikalleen ompelua varten, joten aikaavievää sen käyttö oli. Lopulta päätin vain ommella sen käsin, sillä melkein yhtä kovan työn joutui tekemään harsimisessa. 


Puuttuvan pituuden ongelman ratkaisin leikkaamalla vanhojen lasketteluhousujen henkseleistä "kuminauhat" ja ompelemalla ne yhteen. Jouduin vielä päällystämään ne villakantilla, sillä pituus ei aivan riittänyt ja jouduin jatkamaan niitä hassulla 10cm pätkällä. Muutoin ne olisivat olleet ihan kivat sellaisenaankin.


Viimeistelin tyylin jäljentämällä silmukoita sinisellä salmiakki-kuvion mukaan niskaan ja toiseen hihaan. Taskuja tämä vähän jäi kaipaamaan ja se ripustuslenkki! Millä muistaisikin aina ommella sen mukaan tuonne niskaan? Mutta muutoin pidän tästä todella paljon! Hyvä ettei mennyt aikanaan liian halvalla kirpparilla tämä upea aihio!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kolme kovaa suomalaista


suomenlampaan väinämöinen aholantila


Lankaa meinaan! Australialainen LilliPilli huivi muotoutui kolmesta enemmän tai vähemmän suomalaisesta langasta. Luonnonvalkoinen Lankakauppa Kujeen Aapeli on odotellut kärsivällisesti lankalaatikossa inspiraatiota. Ruskean Aholaidan tilan langan ostin Titityystä yhdessä Louhettaren Luolan tiilen punaisen väiskin kanssa. Epäselvyyyksien välttämiseksi Louhittaren luolan lanka on värjätty suomessa, mutta alkuperämaa on saksa. Kaksi muuta ehtaa suomenlammasta. Langat toimivat todella hyvin yhteen. Eivätkä nämä kovilta tunnu ollenkaan, päinvastoin! Tuuletellaan vain suomalaisten lankojen puolesta! Pitäisi enemmänkin suosia kotimaisia merkkejä myös neulontapuolella.


Huivi neulotaan edestakaisin jatkuvasti kaventaen ja lisäten. Tuloksena on kiva vinottainen malli, joka asettuu kaulalle ja laskeutuukin todella hyvin. Tein hieman pienemmillä puikoilla kuin ohjeessa ja niinpitkälle kuin langat riittivät ja aivan riittävän iso tästä tuli. Pitsiosiot ja toinen raitaosio ovat lyhyemmät kuin ohjeenmukaan. Mutta ei haittaa. Olen kovin viehättynyt tästä pitsin ja yksinkertaisen ainaoikein neuleen yhdistelmästä, mielestäni todella kiva. Pitsinen timanttikuvio vaati keskittymistä ihan todenteolla, raitaosuudella saikin sitten pistellä menemään huoletta. Tämä onkin ensimmäinen neule minkä uskalsin (kehtasin?) ottaa mukaan elokuvateatteriin. Parituntisen leffan jälkeen virheitä ei ollut paljoakaan korjata vaikka epäilin miten pimeässä onnistuu. Hyvin, eikä mennyt aikaa hukkaan (leffavalinta ei meinaan ollut ihan paras minulle)




Malli: Lilli-Pilli
Lanka: Lankakauppa Kujeen Aapeli, Aholaidan tilan kaksisäikeinen suomenlampaanvilla ja Louhittaren luolan Väinämöinen
Puikot:3,5




Hanskat ovat Väiskistä myöskin ja erittäin mielenkiintoiset tehdä. Ohje on ilmainen, englanninkielinen ja hieman vaativa. Homma aloitetaan neulomalla ranneke poikittain kahdessa osassa ja kaksipuolisena. Rannekkeen jälkeen näpertelyä riittää kämmenselän palmikkokuvioissa, muutoin aika suoraviivaista ja sormien kanssa saa taas sitten tylsistymiseen asti tuskailla. Palmikkoja syntyy tässä ihan tyhjästä ja loppuukin joten tarkkana saa olla. Todella kauniit vaikka itse sanonkin. Kerrankin tuli niin tiukkaan pisteltyä että puikot olisivat saaneet ehkä olla neljännestä isommat.




Malli: Kingdom
Lanka: Väinämöinen tiili
Puikot:2




perjantai 10. maaliskuuta 2017

Sukkia hyväntekeväisyyteen


En juurikaan neulo varsinaisiin hyväntekeväisyys-kampanjoihin sukkia tai mitään muutakaan. Neulomisessa on kuitenkin aika työ ja pelkään tuotosten menevän käyttämättä roskiin. Joten parempi neuloa vain itselleni tai sellaisille joiden tiedän arvostavan käsintehtyä tuotetta. Nyt tein kuitenkin muutaman parin juhlavuonna syntyvien vauvojen keräykseen.



Valkoinen lanka on Teeteen primavera silkki-merinovillaa ja sininen Dropsin merinovillaa, molemmat jämälangoista. Näiden ei pitäisi kyllä kutittaa ketään! Vastaavia töppösiä olen neulonut tutuille aiemminkin ja heiltä olen saanut paljon kiitosta sen toimivuudesta ja ulkonäöstä, joten päätin tehdä näitä myös nyt. Töppösen ohje oli minulla tulostettuna ja onneksi, sillä nyt se on poistettu netistä. Alkuperäistä ohjetta muokkasin kyllä jonkinverran, sillä lankaa katkottiin ihan liian usein, ainakin tälläiselle päättelyä vihaavalle.


Hurjasti ovat ihmiset neuloneetkin töppösiä ja osassa sairaaloista kiintiö on jo täynnä! Lisää infoa löytyy virallisilta sivuilta  mikäli vielä haluat osallistua tähän tempaukseen.

Omani vein jo keräyspisteeseen, nyt toivon vain että päätyyvät arvostaviin käsiin ja käyttöön!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...